Aloitin viime elokuussa joogan. Astanga joogan. Täysin tietämättömänä koko lajista päätin rohkeasti osallistua viikonlopun kaksipäiväselle alkeiskurssile. Sanskriitin kieliset mantrat ja erikoiset nimitykset tuntuivat alkuun hämmentäviltä ja voin kertoa että ekan kerran kun opettajani veti sen alkumantran ja katseen piti olla siinä omissa sormenpäissä niin mun katse oli tiukasti opettajassa ja silmät mulla oli varmaan vähintäänkin kuin lautaset! 8) Niin kummalta se tuntui/kuulosti ekalla kerralla... Mutta nyt jo siltä että kuuluu asiaan. Ja kuten opettaja meille on kertonut alkumantra (astanga mantra) kertoo keholle ja mielelle että harjoitus on alkamassa...Tai jotain sellaista ;) Ihan pro-tasoista ei tämä oma jooga tietämys tosiaankaan vielä ole, ollenkaan.
Jooga on mulle vähän kuin hyppy tuntemattomaan... Olen siinä vähän pois sieltä omalta mukavuusalueeltani - tavallaan, koska en ole mikään notkeuden ruumiillistuma (think rautakanki)... Mutta jokin siinä joogassa on joka kiehtoo. Joku siinä vetää puoleensa, silti vaikka välillä olen tuntenut itseni todella jäykäksi ja kömpelöksi. Tykkään siitä siis aivan älyttömästi ja aion jatkaa joogaamista, toivon mukaan pikkuhiljaa kehittyen paremmaksi ja kai sitä siinä notkistuu... Pitäisi vaan myös kotona joogailla... Pitäs ja pitäs... Tätä timemanagementtia pitää vielä kehitellä. Toivon että jaksan joogailla ja että innostukseni tätä lajia kohtaan pysyy yllä jatkossakin. Aika näyttää, nyt se tuntuu hyvältä ja oikealta harrastukselta.
Pikkuhiljaa myös ujjayi pranayama-hengitys alkaa sujua (ainakin jotenkuten), eli hengitetään vain nenän kautta ja ilman annetaan kulkeutua äänihuulista siten että aikaan saadaan sellainen hankaava ääni... Se oli myös hetki kun tuijotin opettajaani silmät suurina ja hämmästynyt ilme kasvoillani kun hän alkoi hengittää ensi kertaa alkeiskurssilla tällä tavalla; Se KOHINA! Tajuttoman voimakas ääni lähti siitä pienestä ja sirosta naisesta salin edessä! Käsittämätöntä. Oma hengitysääneni nyt on aika vaatimaton - vaihteleva ja välillä olematon... Joskus unohdan hengittää.
Astangaan kuuluu myös lihaslukkojen tunnistaminen ja niiden hallinta (mula bandha = juurilukko, uddiyana bandha = alavatsalukko)...Eli työnalla myös siis vahvat sisäiset vatsalihakset kaiken muun lisäksi :) Ekalla tunnilla kun joogaan joku saapui vähän myöhässä ja opettajamme sanoi "Ei haittaa, joogassa pitää muistaa että ei ole kiire", tällä hän nyt ei tietenkään tarkoittanut että on ok tulla aina myöhässä vaan sitä että kiireettömyys ja läsnäolo on osa joogaa. Tämä kiireettömyys vetosi muhun. Arki on usein,ainakin itselläni,niin hektistä, paikasta toiseen juoksemista joten se että joogassa saa luvan kassa tavallaan rauhoittua ja keskittyä vain itseensä ja omaan tekemiseen on enemmän kuin hyväksi.
Astanga jooga ei tosiaan ole vain rauhassa hengittelyä ja mietiskelyä... Siinä tulee hiki ja saa myös lihaksensa kipeäksi, tällä nyt haluan kumota sen mihin olen törmännyt että moni luulee tämänkin jooga muodon olevan toooosi rauhallista. Ja juu onhan se sitä jos vertaa johonkin body combat tuntiin tai muuhun vastaavaan. Tunnin lopussa kuitenkin on aina loppurentoutus. Hengittäminen on joogassa tärkeintä. Pitääkin tänään harjoitella sitä oikein hengittämistä.
Breath! :)
 |
| Kuvien lähde Google.com :) |
Kuvassa en ole siis minä... Mutta olisihan se komeeta olla joogaamassa tuollaisissa maisemissa... Mahtava kuva ! :)
